PENNUN HOITO-OHJEET

PENNUN TULO UUTEEN KOTIIN

Kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat, kaikki ne ovat koettelemuksia pienelle pennulle, joka on tottunut nukkumaan suurimman osan päivästä pentuesisarustensa kanssa. Tästä syystä koti on rauhoitettava pennun saapuessa.
Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon:
Anna pennun tulla rauhalliseen kotiin. Ei vieraita heti ensimmäisenä päivänä, ei ihmisiä, jotka kaikki haluavat hukuttaa sen taputuksiin ja hyväilyihin.
Anna pennun tutkia rauhassa uutta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut.
Älä vie pentua heti ulos. Se tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan ympäristönsä ja sulattaakseen kaiken uuden.
Älä rankaise pentua, jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle esimerkiksi sanomalehtiä, joille pentu voi tehdä tarpeensa.
Älä jätä pentua pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Kun pentu vaikuttaa väsyneeltä, voit jättää sen yksin vähäksi aikaa.
Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, sillä pikkupentu väsyy kovin helposti, ja nukkuu paljon. Pidä paikka samana, älä siirtele sitä. Pennuista mieluinen paikka on suojaisa, joka tarjoaa rauhaa. Muista, ettei pentua koskaan saa häiritä sen nukkuessa tai ollessa makuupaikallaan. Opeta tämä myös lapsille.
Jos talossa on pieniä lapsia, valvo tarkoin kun esittelet pennun lapsille. Älä puuhaile "liikaa" sen kanssa kun lapset ovat läsnä. Jos lapset tulevat mustasukkaisiksi, he voivat kostaa pennulle. Opeta heille, ettei pentua saa käsitellä kovakouraisesti jne.

ENSIMMÄINEN YÖ

Edellä oli puhetta siitä, ettei pentua saa erottaa perheen muista jäsenistä. Yksin jääminen säikäyttää rohkeankin pennun, joka alkaa haukkua ja ulista. Tämä on pennun ainoa keino houkutella emo luokseen. Pentu on hyvin riippuvainen perheeltä saamasta turvasta, joten kohtele sitä sen mukaisesti. Paras nukkumapaikka on jonkun perheenjäsenen läheisyydessä, jolloin pennulla on kuulo, haju ja tuntoyhteys tähän. Jos pentu on rauhaton, voi sille puhella ja ojentaa kätensä hyväilläkseen sitä. Jos pentu nukkuu ensimmäiset yöt jonkin perheenjäsenen huoneessa, se ei merkitse sitä, että se nukkuu siellä lopun ikäänsä. Vanhempana koiran voi totuttaa nukkumaan jossakin muualla. Älä nosta pentua sänkyyn, sillä se voi hypätä tai pudota ja satuttaa itsensä. Mikäli välttämättä haluat nukkua pennun vieressä voit nukkua lattialla.

PENNUN OPETTAMINEN SISÄSIISTIKSI

Monen kasvattajan luona pennut ovat sisällä ollessaan tehneet tarpeensa sanomalehtipaperille. Tätä keinoa on hyvä vielä pitää yllä. Pitäkää siis sanomalehtiä määrätyssä paikassa, ja jos alussa sattuu erehdyksiä, niin keskeyttäkää pentu itse teossa, ja siirtäkää se paperille torumatta ja muistakaa kehua, kun juttu onnistuu.
Opetettaessa pentua sisäsiistiksi on huomattava seuraavat seikat:
Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.
Älä ala leikkiä pennun kanssa ennen kuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotain tiettyä kehotusta.)
Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa. Voit antaa myös palkaksi makupalan (esim. nakinpalanen).
Vältä rankaisua. Vasta silloin on oikein vaatia pennulta siisteyttä, kun se on oivaltanut asian, ts. oppinut, että on oikein tulostaa pihalle.
Ulkoiluta pentua alussa samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksissä ja rauhallinen.
Tarkkaile pentua, opit nopeasti miltä se näyttää ennen "tulostusta" ja voit viedä sen ulos tekemään tarpeensa.
Vaivannäkösi määrästä riippuen koirasi on sisäsiisti noin 3-6 kuukauden ikäisenä.

Yksin jääminen

Pentua aletaan opettaa yksinoloon kun se on kunnolla kotiutunut. Pentua ei saa heti jättää yksin koko työpäiväksi, heti kun se on tullut uuteen kotiinsa. Harjoittelu aloitetaan lyhyillä ajoilla, pari minuuttia kerrallaan. Vähitellen aikaa voi pidentää. Varsinkin pentuaikana olisi hyvä, jos joku pääsisi käymään työpäivän aikana pennun luona, ulkoiluttamassa ja ruokkimassa sen.
Kun jätät pennun ensi kertaa yksin, kannattaa sinun valita sellainen aika, jolloin pentu on rauhallinen ja ehkä väsynytkin, esim. leikkihetken jälkeen. Pentu ei saa missään nimessä vielä nukkua kun lähdet! Pennun luota ei saa lähteä "salaa", koska siitä voi kehkeytyä pahimmanlaatuinen eroahdistus. Silloin pentu seuraa sinua joka paikkaan peläten, että jos se jättää sinut hetkeksikään silmistään, sinä "hylkäät" sen.
Pennulle voi rauhallisesti ilmoittaa, että "minä tästä lähden postilaatikolla käymään", niin että pentu ymmärtää sinun lähtevän. Sille voi myös jättää jotakin mielekästä puuhaa, kuten puruluun, puuhapallon tai kumisen Kongin, jonka sisällä on herkkuja. Näin pentu oppii, että se on oikeastaan aika kivaa, kun äippä tai iskä lähtee käymään jossain.
Pentu voi aluksi alkaa itkeä tai jopa ulvoa yksin jäädessään, mutta sisälle ei kannata heti mennä takaisin, vaan vasta sitten kun pentu on hiljaa. Jos menet sisään pennun huutaessa, se hoksaa että huutamalla sen omistajan saa nopeasti takaisin. Palkitset siis koiran ulvomisesta. Mene sisään vasta hiljaisuuden laskeuduttua, niin palkitset pennun oikeasta toiminnasta.
Jos perheessä on muita koiria, kannattaa pentu opettaa jäämään myös ihan ypöyksin, eikä aina kavereiden kanssa. Joskus voi tulla tilanteita että pennun on osattava jäädä ihan yksin kotiin, ja se ei välttämättä onnistu ilman erityistä harjoittelua, jos sillä on aina ollut muut koirat seuranaan.



KOIRAN LUONTEEN KEHITYKSEN PÄÄKAUSI
4-7viikko
-leimautumiskausi
- oltava paljon ihmisen kanssa
8-12 viikko
-nopean oppimisen kausi
-opittava ihmisen eleet ja sanat
13-17 viikko
-arvojärjestyksen muovautumiskausi
-tässä vaiheessa pentu ei koskaan saisi voittaa
isäntäänsä leikeissä
5-6 kk
-lauman järjestäytymiskausi
-kaikki yhteistyö tuottaa koiralle suurta mielihyvää,
pentu on auktoriteeteille altis
7-12 kk
-puberteetti-ikä: luonne ailahtelee, varsinkin uros uhoaa
-pentuun suhtauduttava asiallisesti ja ymmärtäen,
kuitenkin määrätietoisesti
-KASVATETTAVA YHTEISKUNTAKELPOISEKSI
-rodulle ominaiset luonteenpiirteet tulevat selvemmiksi




MATOLÄÄKITYS

Pentusi on saanut kasvattajan luona matolääkityksiä, joten seuraava on 10-11 viikon iässä. Sopiva valmiste on mm. Axilur, jota annetaan ohjeen mukaan. Matolääkitys annetaan jatkossa puolivuosittain (hyvät ajankohdat ova kevät ja syksy). Mikäli pentusi on tuontikoira esim. keskieuroopasta, voisi olla aiheellista suorittaa madotus muutaman kerran, sillä ulkolaisilla koirilla madot ja loiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

ROKOTUKSET

Pennun kanssa tulee käyttää maalaisjärkeä. Älä anna sen tavata vieraita koiria joita et tunne, ennen kuin kaikki rokotukset ovat kunnossa. Sitä ei pidä myöskään viedä paikoille, joilla liikkuu paljon muita koiria, kuten koirapuistoihin, koulutuskentälle ym. tartuntavaarojen vuoksi.
Seuraavat rokotukset:
12 viikon iässä
- penikkatauti
- tarttuva maksatulehdus
- parvorokotus
16 viikon iässä (kuukauden kuluttua edellisistä)
- penikkatauti
- tarttuva maksatulehdus
- parvorokotus
- raivotautirokotus
Vuoden kuluttua
- penikkatauti - ja jatkossa kahden vuoden välein
- tarttuva maksatulehdus - ja jatkossa kahden vuoden välein
- parvorokotus - ja jatkossa vuoden välein
- raivotautirokotus - ja jatkossa kahden vuoden välein

HUOM! Rokotusmääräykset saattavat muuttua tautitilanteen mukaan. Voimassa olevat määräykset selviävät eläinlääkäriltä tai Suomen Kennelliitosta.

PENNUN RUOKINTA

Luista naudan potka- tai sääriluu on sopivaa työtä hampaille. Linnun ja sianluut ovat vaarallisia, koska niistä irtoaa teräviä siruja. Luut eivät silti ole mitään ruokaa vaan ajankulua varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan. Ajankuluksi sopivat myös porkkana tai nahkaiset puruluut.

Varsinaisia koiranruokia on paljon erilaisia ja oikean löytäminen usein vaikeaa. Jotkut suosivat tehdasruokia toiset taas esimerkiksi raakaruokintaa eli "barffaamista". Pääasia on kuitenkin että pentu saa tarvitsemansa "rakennuspalikat" oikeissa suhteissa, ei liikaa eikä liian vähän. Pennut ovat kotonamme saaneet ennen luovutusikää Royal Canin- nappulaa ja tehdasvalmisteisista ruoista suosittelemme itse tätä merkkiä, joskin muitakin hyviä merkkejä on useita, joista voi kysyä myös vaihtoehtoisesti eläinkaupan henkilökunnalta jotka usein neuvovat mielellään. Penturuokia on monellakin valmistajalla, ja kuten tiedämme, useinkaan se halvin ei ole se paras vaihtoehto. Pentuvaiheessa KANNATTAA erityisesti kiinnittää huomiota koiran ruokavalioon, koska usein luusto ym. ongelmat voisivat olla lievempiä, ellei kokonaan poissa, jos ihmiset olisivat syöttäneet pentunsa oikein. Pääsääntönä voidaan pitää myös, ettei ruokaa vaihdeta suoraan toisesta toiseen, vaan siirrytään asteittain, jolloin pennun vatsa ehtii tottua muutokseen eikä mene kuralle. Ruoan suhteen jokainen koira on yksilö. Kaikki ei sovi kaikille. Tarkkaile koirasi vatsan toimintaa, siitä huomaat, onko ruokinta ollut sopivaa. Jos esiintyy ripulia, selvitä sen syy välittömästi, sillä se on varsinkin pennulle vaarallista. Paras "lääke" ripuliin on yhden tai kahden päivän paasto, jolloin annetaan vain raikasta vettä sekä vähän riisiä. Jos epäilet kuivamuonan aiheuttavan pennulle ripulia, tai pentu kieltäytyy jatkuvasti syömästä kuivamuonaa, ota yhteyttä kasvattajaan. On hyvin mahdollista, että pennulla ei ensimmäisinä päivinä luonanne ole ruokahalua. Olkaa vain rauhallisia, yhtäkkiä se tulee nälkäiseksi.

Alle 3kk ikäinen pentu olisi hyvä ruokkia neljä kertaa päivässä, 3-6kk ikäinen pentu kolme kertaa päivässä, jonka jälkeen voi siirtyä kahteen ruokintakertaan per päivä. Tehdasvalmisteisten ruokien pakkauksien kyljessä on usein suuntaa antavat ohjeet ruoan määrästä, mutta tarkkaile pentua ettei se oli silmiinpistävän lihava tai laiha. Pidä pentu mieluummin jopa hieman liian hoikkana aina 1½ ikävuoteen asti, kuin päästät sen yhtään ylipainoiseksi, sillä ylipaino voi dogo argentinoilla edesauttaa lonkkaniveldysplasian muodostumista!!!!!!!!!
Jos koira ei syö ruokaansa, poistetaan kuppi 10 -15 minuutin kuluttua sen saatavilta, ja tarjotaan vasta seuraavana "ruokailu ajankohtana". Pentu on pienestä pitäen totutettava siihen että sen ruokakuppiin ja luuhun saa koskea: ota pennulta ruokakuppi tai luu käteesi, anna se sille HETI takaisin ja kehu sitä. Opeta pentu luovuttamaan suussaan olevat tavarat! Tämä ei ole mikään leikki ja on täysin tarpeetonta tehdä pennulle epävarmuutta poistamalla kuppia vähän väliä. Idea on se, että voit ottaa kupin tai suusta vaarallisia tavaroita tarvittaessa niin ettei koira saa osoittaa aggressiivista käyttäytymistä. Muutoin pennun pitää saada syödä ruokansa rauhassa, ethän itsekkään nälkäisenä ilostu jos ruoka viedään pois kun olet juuri haukannut ensimmäisen palan.
Ruokakupit ja vesikuppi on aina pidettävä puhtaana. Raikasta ja puhdasta vettä pitää aina olla saatavilla. Sijoita vesikuppi vakiopaikkaan esim. pyyhkeen päälle tai pesuhuoneeseen, sillä koira saattaa kylpeä siinä.

LELUT

Pennulla pitää olla omat (ikiomat, ei lastenne lainaksi antamat) leikkikalut. Vältä sellaisia kumi- tai nahkaesineitä - puhumattakaan muovista - joista se saa irti palasia. Liian pienet tavarat koira voi niellä ja tukehtua niihin. Sopivia leikkikaluja ovat esimerkiksi tarpeeksi iso solmuton nahkaluu, tarpeeksi iso umpikuminen pallo, lateksilelu sekä solmussa oleva vanha pyyhe, sukat ja toisinaan vanhat talouspaperirullat antavat suuren ilon, ja paljon siivottavaa.

PENTU JA LAPSET

Pennusta ei saa koskaan tulla leikkikalua lapsille. Se on perheenjäsen ja sellaisena sitä myös kohdellaan.
Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, lapset eivät ainakaan alussa saa jäädä sen kanssa yksin. Aikuisen on aina oltava läsnä neuvomassa, miten pennun kanssa seurustellaan rauhallisesti ja maltillisesti. Pentu ei saa riehua lasten kanssa, sillä se jatkaa samalla menetelmällä kasvaessaan eikä ymmärrä voimiensa rajuutta.
Lapset eivät saa nostaa pentua syliinsä (terävät hampaat ja arvaamattomat liikkeet). Pennun kanssa leikitään lattiatasolla.
Lapsen ei pitäisi mennä yksin ulos pennun tai aikuisen koiran kanssa, sillä hän ei pysty hallitsemaan mahdollisia tilanteita liikenteessä, toisten koirien lähestyessä jne. Viimekädessä SINÄ olet vastuussa molemmista.

LIIKUNTA JA ULKOILU

Pennun annetaan säädellä liikuntatarpeensa esim. pihalla leikkimällä. Sen annetaan leikkiä ja peuhata silloin, kun se itse haluaa. Pentu tarvitsee paljon unta päivälläkin, joten sen on annettava olla rauhassa. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä!
Ulkona pentu saa olla mahdollisimman paljon, edellyttäen että ilma on kuivaa/pakkasta ei ole liikaa. Kosteus, tuuli ja pakkanen ovat pikkupennulle vaarallisia, sillä heppoinen pentukarva ei suojaa kosteudelta ja kylmyydeltä. Pentu voi helposti vilustua, jos sen esim. annetaan maata ulkona. Aikuisellakin koiralla on oltava hyvin eristetty makuualusta (puualusta + styroxlevy), jos se on talvella päivällä ulkona esim. tarhassa. Toisaalta kova helle ja suora auringonpaiste voivat aiheuttaa lämpöhalvauksen ja dogo argentinolle ihon palamista.
Kurakelillä pestään koiran jalat ja vatsanalusta sekä kuivataan ne hyvin. Pennun vatsa ja tassut kuivataan, jos ne ovat kastuneet märässä ruohossa. Pentu on hyvä totuttaa myös hiustenkuivaajaan.
Lattia, jolla pentu liikkuu, ei saa olla liukas ja kynnet on pidettävä lyhyinä. Liukas jää ei ole sopiva ulkoilupaikka. Rappusissa kulkeminen ei ole terveellistä pennulle vaikka se pitääkin varovasti opettaa siihen. Kahdella jalalla seisominen on kielletty, samoin isojen koirien kanssa riehuminen. Luuston ja lihaksiston kehittyminen vie aikaa.
Kun pentu on täyttänyt 6 kuukautta, voidaan sen kanssa varovasti aloittaa lenkkeily vähitellen matkaa lisäten. Varokaa paksua lumihankea, se on erittäin kova rasitus kehitysvaiheessa olevalle luustolle. Kun aloitatte lenkityksen, pitäkää huoli, että se on jokapäiväistä. Silloin tällöin tapahtuva liikunta ei kehitä lihaksistoa, vaan rasittaa kehittyvää luustoa.
Pentu pitää totuttaa kaulapantaan ja talutushihnaan heti pienestä pitäen kotipihassa. Koira ei koskaan saa vetää talutushihnassa kulkiessaan. Tähän auttaa pieni, napakka nykäys hihnasta.
Uiminen on erittäin hyvää liikuntaa. Koira totutetaan veteen leikkien, ei pakolla. Keväisin ja syksyisin on varottava heikkoja jäitä. Uinnin jälkeen on muistettava kuivata korvat. Merivedessä uimisen jälkeen olisi koira hyvä huuhdella makealla vedellä.
Alle puolitoistavuotiasta ei saa käyttää vetokoirana. Nuorta koiraa voi tosin jo reilun vuoden ikäisenä alkaa totuttamaan valjaisiin ja tyhjään pulkkaan. Samoin on pyöräilyn laita, älä pyöräilytä koiraa ennen 2 vuoden ikää.

TURKINHOITO

Dogon turkinhoito on helppoa. Irtokarvan voi harjata pois kumisudilla tai hanskalla kerran viikossa. Koira pestään, kun se on likainen tai menossa näyttelyyn. Pesussa käytetään haaleaa vettä ja koirien shampoota. On varottava, ettei vettä ja pesuainetta mene korviin tai silmiin. Shampoo on huuhdeltava huolellisesti pois. Turkki kuivataan - apuna voi käyttää hiustenkuivaajaa. Märkä koira ei saa oleskella ulkona. Korvat kuivataan heti pesun jälkeen.
Ulkoloiset ovat nykyään melko yleisiä. Jos koira alkaa vimmatusti raapia itseään saaden omituisia raapimispuuskia, on syytä tarkastaa varsinkin korvanjuuret ja kauluskarvat, mitkä ovat loisten tavallisimpia esiintymispaikkoja. Loiset on tärkeää hoitaa heti pois, muuten koira tartuttaa ne muihin koiriin. Kysykää neuvoa kasvattajalta tai eläinlääkäriltä.


KORVAT, SILMÄT, TASSUT, KYNNET JA HAMPAAT

Korvat tarkastetaan silloin tällöin. Jos ne ovat puhdistuksen tarpeessa, niin korvan näkyvät osat puhdistetaan kostealla vanulla. Puhtaita korvia ei tarvitse putsata eikä korvakäytävään saa työntää vanupuikkoa tms. Korvatulehdusta poteva koira raapii korviaan jatkuvasti ja ravistelee päätään. Korvat ovat punoittavat ja kuumeisen tuntuiset. Niistä voi valua ruskeaa pahanhajuista eritettä. Korvatulehdus on aina eläinlääkärin hoidettava.
Terveet silmät eivät pahemmin vuoda eivätkä punoita. Silmänurkkaan kertyvä erite poistetaan puhtaalla vanulla.
Myös tassuja pitää hoitaa. Kurakelillä ne huuhdotaan vedellä ja kuivataan myös tiesuolan takia. Varsinkin talvella on anturoita hyvä rasvata esim. vedettömällä vaseliinilla. Tarkastakaa säännöllisesti varpaiden välit. Jos ne punoittavat, voi niihin laittaa talkkia (apteekista).
Pennun maitohampaat alkavat lähteä noin 3-4 kuukauden iässä. Luut ja kova leipä auttavat. Jos hampaat eivät tahdo irrota, on ne syytä vetää pois, jotta pysyvät hampaat eivät kasvaisi virheellisiin asentoihin. TARKKAILKAA!
Kynnet leikataan kerran viikossa. Millinkin poistaminen on tärkeää. Kun kynsi on leikattu, voi sen reunat hioa esim. kynsiviilalla - kynnet eivät lohkeile. Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Toinen pitelee pentua sylissään rauhoittavasti puhuen, toinen leikkaa. Älkää antako periksi, jos pentu rimpuilee; kynnet on leikattava! Kun "operaatio" on ohi palkitse pentu esim. namipalalla.




KASVATUS

Vähin mitä koiralta vaaditaan, on asiallinen kotikasvatus. Kokonsa ja voimakkuutensa vuoksi sen on osattava käyttäytyä! Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat hyvin vaativia uudelle koiranomistajalle. Tämä aika edellyttää lähes täydellistä keskittymistä pentuun. On niin paljon helpompaa olla välittämättä pienistä huonoista käyttäytymisistä, tai olla viemättä pentu ajoissa ulos tarpeitaan suorittamaan. Nämä laiminlyönnit saattavat myöhemmin kostautua vakavina ongelmina.
Koira kasvatetaan lempeydellä ja ystävällisyydellä. Sille on näytettävä, että siitä pidetään. Puhu pennulle paljon ja opeta se kuuntelemaan. Käytä apuna äänensävyä, ei voimakkuutta. Koiraa ei saa käsitellä liian lujin käsin. Se on herkkätuntoinen ja oppii parhaiten, kun sitä kohdellaan ystävänä ja perheenjäsenenä. Pentu on kuin lapsi, mutta älkää kuvitelko sille ihmisen ominaisuuksia. Sen käyttäytyminen pohjautuu vaistoihin ja vietteihin. Teistä riippuu, millainen yksilö siitä kasvaa.
Missään tilanteessa koiraa ei saa härnätä eikä ärsyttää!
Teillä on aina kaikissa tilanteissa vastuu koirastanne!
Johdonmukaisuus on koirankasvatuksen tärkeimpiä asioita. Se, mikä on kiellettyä, on kiellettyä jo silloin, kun pentu tulee taloon. Kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja sääntöjä. Koira ei saa missään tilanteessa olla se, joka määrää. Olkaa oikeudenmukaisia koirallenne. Opeta pennulle heti kieltosana EI. Kun pentu tekee jotakin kiellettyä asiaa, sano sille rauhallisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi EI. Jos ei auta, toista. Jos pentu ei vieläkään lopeta, ota ote sen niskanahasta ja toista EI, tarvittaessa ravista. Vaikka voikin tuntua, että ensimmäinen vastalausemurina on huvittava, niin pennulle on heti näytettävä, kuka on pomo. Tämä ei siis koske leikin yhteydessä esiintyvää murinaa. Yksi tapa on ottaa ote niskasta, ravistaa ja kieltää moittivalla äänellä, toinen on "puhutella". Pentu ei saa pureksia ihmisten vaatteita, käsiä eikä jalkoja. Se ei myöskään edes iloissaan saa hyppiä ihmistä vasten vaan me kumarrumme alas pientä pentua kohti.
Koira on pentu kaksivuotiaaksi asti. Se ei ymmärrä omien voimiensa rajuutta, siksi sen kanssa on oltava rauhallinen.
Jos pentu pureksii huonekalun jalkaa tai muuta kiellettyä, sitä kielletään ja annetaan sille luvallista purtavaa, esimerkiksi sen oma lelu. Kielto ja rankaiseminen pitää tapahtua juuri sillä hetkellä kun pentu tekee tuhmuutta. Jälkikäteen se on täysin hyödytöntä, sillä koira ei ymmärrä sitä. Koiraa opetetaan parhaiten kiittämällä ja kehumalla. Koiraa torutaan ainoastaan silloin, kun se joskus oma-aloitteisesti tekee jotain, jota se ei saa toistaa. Jos opetatte koiraanne kehumalla, teillä tulee olemaan koira, joka iloisesti ja palvelunhaluisesti tottelee; jos sen sijaan turvaudutte alituiseen kieltämiseen ja torumiseen, siitä tulee nujerrettu ja masentunut kanssakumppani.
Ensimmäisinä päivinä käytätte pennun nimeä toistamiseen aina tilaisuuden tullen, aina ystävällisessä mielessä, ei koskaan kiellon yhteydessä.
Nimeä käytetään:
- pentua kutsuttaessa
- pennun tullessa luoksenne
- antaessanne namupalan
- hyväillessänne pentua
- pennun hyväillessä teitä
- ruokaa annettaessa

Näin pentu oppii ikioman nimensä. Kun se hetki tulee, että pentu heti reagoi hännänheilutuksella ja tarkkaavaisella katseella, silloin tiedätte saavuttaneenne tämän tärkeän päämäärän. Pentua kutsuttaessa käytetään alussa vain sen nimeä, jotta se oppii ja sen tultua luoksenne puhutaan sille aina kehuvassa sävyssä ja muutenkin kiitetään hyväilyillä. Alussa on oltava hyvin kärsivällinen, koska pentu ei vielä tiedä mitä totteleminen on. Pennun perään ei saa lähteä juoksemaan, mieluummin vastakkaiseen suuntaan, muuten siitä kehittyy hauska leikki, joka ei olekaan hauskaa silloin, kun pentu pitäisi saada kiinni. Koiran tullessa luoksenne sitä ei saa koskaan torua, vaikka se olisi ollut karkuteillä.
On tärkeää että pentu rokotuksen jälkeen totutetaan vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Se pitää totuttaa uusiin asioihin, hälyyn, meluun ja liikenteeseen jne.
Pentuna koira on oppivaisimmillaan. Omasta kekseliäisyydestäsi riippuu, mitä ja miten pentusi oppii. Tärkeää on totuttaa se hoitotoimiin ja kosketteluun. Leikin ohessa sille voidaan opettaa luoksetulo ja taluttimessa kulkeminen. Monilla paikkakunnilla järjestetään koulutustilaisuuksia. Niissä koira tottuu lajitovereihinsa ja omistaja saa hyödyllisiä vihjeitä koiransa koulutuksesta.
Kun koiraa koulutetaan, sille annetaan yksi selvä käsky ja samalla näytetään mitä sen pitää tehdä ja kehutaan, kun suoritus onnistuu. Äänen voimakkuus ei ratkaise, vaan sävy. Opettele käyttämään ääntäsi.
Muista aina palkita pentu, kun se on tehnyt oikein jonkun asian, runsaat kehumiset ja hyväily, joskus makupala. Rankaisu on keinona paljon vaarallisempi. Lyömällä koiraa osoitat itsellesi ja muille, että olet epäonnistunut sen kasvatuksessa. Kun keinot loppuu, alkaa väkivalta.
Dogo argentino on vilkas, valpas, herkkä ja ystävällinen, mutta myös juonikas ja voimakastahtoinen. Tarvitset paljon kärsivällisyyttä sen kasvattamisessa.
SINULLA ON VASTUU KOIRASI HYVINVOINNISTA. HUOLEHTIMALLA, ETTÄ SILLÄ ON HYVÄ OLLA SEN ELÄMÄN JOKAISENA PÄIVÄNÄ OSOITAT OLEVASI SEN KIINTYMYKSEN ARVOINEN.
OTA KASVATTAJAAN YHTEYTTÄ VÄLITTÖMÄSTI JOS ILMENEE MITÄ TAHANSA ONGELMIA.